Ai miksi mustaa?

Musta se on väri.
Äärimmäisen kaunis väri, sillä se sisältää kaikki värit.
Lempivärini, tietenkin.

Musta on aina oikein.
Meillä kotona on yleinen vitsi, että puenko tänään mustaa, mustaa vai mustaa?
Ja miten vaikea on valita niistä puseroista jotka on kaikki mustia?
Vaikeaahan se on.

Haluaisin kyllästää myös kotini, mustilla koirilla.
Rotu valinnoista johtuen, mustia on vain yksi. Vasta.

Toki suomenajokoirassa on sopivan kauniisti mustaa,
kun omaa mustan manttelin.

Lisäksi on kotiini erehdyksen kautta tullut kirppukoiria. Niitä Paris Hiltonin muotikoiria, chihuahuoita.
Jääköön nyt tällä kertaa kertomatta, mitä mieltä moisesta eukosta olen.
Meillä on suuri ero, hää on blondi ja mää oo mustahiuksenen.
Melkeimpä yllättävä valinta, eikö?

Chihuhan tuli "vahingossa". Mulla oli musta koira, iso musta, kuten poikani sanoo.
Iso musta oli erittäin odotettu perheenjäsen, joka valitettavasti oli pipinen, eikä saanut elää meidän kanssa kuin vuoden. Rakas vuosi päättyi kyyneliin ja impulsiivisena ihmisenä päätin lohdutta itseäni.
Vastakohta koiralla. Ison mustan beauceronin tilanne päätin ottaa "eläkekoirani", eli chihuahuan.
Työpäivä sujui hyvin, surffaten netissä etsien pientä sydänsurun helpottajaa.

Melko nopeasti se löytyi ja siltä seisomalta kesken työpäivän sitä piti lähteä hakemaan. Soitto matkalta puolisolle, hae poika tarhasta mä olen satojen kilometrien päässä...
Lähdettiin ajamaan kotiin uuden pennun kanssa, joka painoi 900g.
Katselin pienen pientä rusakon väristä olentoa, joka nukkui rullalla siinä Volvon etupenkillä.
Sitten tuli itku. Ja siihen vaaditaan paljon...mä kun en itke.
Kauhea syyllisyys ja tunne, että petän ison mustan.
Kaipasin vain sitä, en tätä kirppua.

Olo helpotti ja perhe odotti myös kirppua, vaikkei asiasta ollut puhuttu tahi lupaa kysellyt.
Kirpusta tuli kuitenkin tärkeä perheenjäsen ja nykyisin tämä kirppu painaa 2,8kg.
Nopeasti ja ehkä osittain harkitsemattakin valittu kirppu osoittautui varsin komeaksi kirpuksi. Tämä herra kun on laiskan omistajan verran vajaa muotovalio :)

Kirppu on perheemme mahtava luonteisin koira ja pitää ajuritkin jöössä!
Samainen mafioso herra on kulmakunnan kuningas, luulee olevansa rotteweiler ja käyttäytyy siten.
Mafioso kirppu rakastaa kuitenkin kaikkia...ja kaikkea. Etenkin ruokaa.

Tämä mafioso tuli meille rikkoutuneen sydämen korjaajaksi ja on sen totisesti tehnyt vaikka iso musta on yhä usein mielessä.

Tulette kuitenkin kyllästymiseen asti kuulemaan tästä mafiososta, niin suuri osa hän on elämäämme.