herätys...

Herään sekavassa ja uneliaassa tilassa...kello on 18 illalla.
Pohdin mitä on tapahtunut, aamulla 8.00 anestesiahoitaja sanoi "hyvää yötä" ja herään vasta illalla.
Kuulen piipittävät laitteet ympärilläni ja piuhoja on joka puolella. Onkohan tuo sydänääneni joka tasaisesti piippaa? Tunnistan kyllä valvontalaitteet ja tajuan että en ole kuitenkaan heräämössä vaan sairaalahuoneessani, josta aamulla leikkaukseen lähdin.
Painan tuttua punaista nappia ja hoitaja tulee hetkessä luokseni.

Kaikki on hyvin, vaikka herääminen on ollut todella pitkää, mutta elintoiminnot ovat olleet stabiilit, ei ole ollut syytä (vielä) huolestua.

Ensimmäisenä kerron, miten suuni on kuiva ja kivut taivaissa.
Saan nokkamukista vettä ja löydän toisen tutun napin, painan harmaan muovikappaleen kämmeneeni ja peukalo pureutuu tiukasti nappiin joka on sen päässä...
ystävä morfiini on jälleen täällä.

Tunnen miten kivut helpottavat, muttei ne koskaan täysin poistu. Silmäni sulkeutuvat hiljaa...mietin että miten jaksan soittaa rakkaalle aviomiehelleni, että olen herännyt.

Herään uudelleen tuntia myöhemmin ja helpotettua oloani lääkityksellä, saan soitettua miehelleni, joka oli jo huolissaan, miksei ole vielä saanut tietoa voinnistani.
Kerron sen vähäisen tiedon joka minulla on, olen herännyt hitaasti, leikkauksen etenemisestä ei hajuakaan.

Olo on kuin humalaisella, tunne on tuttu edellisen leikkauksen jälkeen.
Väsymys on käsittämätön...nukahdan taas.