Kaksi vuotta ja joitakin päiviä...

Silloin elämäni mullistui.
Yksi hetki joka muutti kaiken.

Reilu kaksi vuotta olen taistellut että tulisin kuntoon ja polvivammani saataisiin korjattua. Matkalla on ikävä kyllä ollut enemmän hoitovirheitä kuin onnistumisia...
Haluan yhä uskoa, että tulen kohtuu kuntoon. Muuhun en voi uskoa, tai ei ole tulevaisuutta.
Entistä minusta ei saa, mutta suurin haaveeni on saada elää ilman ortooseja.

Tänäänkin oli ihan järjetön helle ja ollut kesän aikana useampiakin +30 päiviä, muutenkin on kuuma, niin paksut ortoosit ei todellakaan helpota oloa.
En häpeile ollenkaan ortooseja, mutta ne ovat jotenkin epäsiistit jos ovat näkyvillä, joten kovin lyhyitä mekkoja ei tarvitse päälleen laittaa.

Kumpa voisi vielä kokea sen vapauden tunteen, että juoksee vaan veteen viilentymään... ilman ortoosien vaihtoja tai kömpelöä kävelyä.

Ollapa vielä villi ja vapaa!

Jussi jussi :)

Ompa ollut hulinaa, kuitenkin mukavaa sellaista.
Sitä on juhannus nähty ja oli ihana olla ystävien kanssa.
Rennoissa merkeissä mentiin, silti kovasti väsyttää :)
Voitte uskoa, että palju on ollut kovassa käytössä!

Alkoholia en ole opetellut juomaan, ystävät sanoo että mulla on alkoholiongelma... -koska en käytä! :)
Nautin paljon ennemmin vaikka kylmän Colan!
Eipä ole ikinä tarvinnut harmitella, että olisi krapulaa.

Tässä yksi ihana hetki elämästäni :)

Tänään on merkkipäivä ja aion nautiskella herkuista, se on mulle mieluisin tapa hemmotella itseäni :D
Miten onkaan muuten hyvin ihmisestä kiinni, ketä kokee minkäkin rentouttavana tai hemmotteluna. Toiselle se on patikointia metsässä kun toiselle taas elokuvailta kotisohvalla.

Huh heijaa

Kirjoittaminen ei ole jäänyt siksi, ettei olisi kerrottavaa, vaan siksi että on ollut turhankin tapahtumarikkaita päiviä!

Näinä päivinä ehdin käymään Helsingissä lääkärissä, joka antoi lausunnon jaloistani. Jep, ei ole yllätys heikko mikä heikko.

Tältä se pitäisi näyttää. Voitte kuvitella, miten toimimaton on polvi jossa ei ole ainuttakaan toimivaa ehjää sidettä.

Tuntuu aina yhtä oudolta, kun jokainen lääkäri toteaa -rouvan jalat on kyllä todella heikot. Hmmm..empä olekaan huomannut, huoh.
Syksyllä saa taas jännittää mahdollisia leikkauksia... mutta toive on että pääsisin vielä ortooseista eroon.
Ajatus tuntuu kaukaiselta, onhan ortoosit ollut 24/7 jaloissa pian lähes kaksi vuotta!

Erilaisia ortooseja olen ehtinyt tässä matkan varrella käyttää, nää on liiankin tutut...
Suurimpia ongelmia kuitenkin on, että menin sitten rikkoo molemmat jalat. Tilannehan olisi aivan erilainen jos olisi vain toinen polvi mennyt.

Visiitti pääkaupunkiseudulle loi taas ikävän tuttuihin maisemiin...
mahtaisiko elämä siellä on yhä kivaa, vai kultasiko aika jo muistot?

Elämäni mies!

Tai no....toinen niistä ;)


Frank on sellainen hurmuri ja sydänten murskaaja, tämä poika ei ole vielä ketään jättänyt kylmäksi.
Jurot miehetkin jotka ennakkoasenteineen tulee, ovat hämmästyneet ettei chihu olekaan arka räksyttäjä.
Äijä on ladattu niin isolla egolla että ei mitään järkeä, kirppu kun kuvittelee olevansa ajokoira :D
Tämä poika kun kulkee aina tiukassa ryhdissä, yhtä ylväänä ja omantunnonarvoisena <3

Frankista riittäisi juttua vaikka kuinka paljon ja varmasti tulette herran touhuista kuulemaankin :)

Mä niii rakasta sadetta!

Olen aina pitänyt sateesta!
Ai mikä sateessa on ihanaa? ... Se ropina! Se tuoksu! Se raikkaus! Se tunnelma! Luontokin rakastaa :)

Kun alkaa sataa, mulla tulee oikein kiire koirien kanssa lenkille :)
Tuntuu että kaikki muut on silloin kotosalla... kerran oli ajokoirien kanssa pyörälenkillä ja vettä tuli taivaan täydeltä!
Eräs mies oli koiransa kanssa myös lenkillä ja kun hurautin vauhdilla ohi, hän näytti peukkuja :)
Ajatteli varmaan että olen vaan reipas, mutta kun nautein täysillä säästä :D Ja koirat myös!

Ei sitä pidä antaa muutenkaan minkään sään pidätellä, eikös se nii ole, että ei ole huonoja kelejä, vaan vääriä vaatetuksia ;)

Harmi ettei mulla ole tähän hätään kuvaa....mun sadetakista :D
Kirkkaan punainen, kiiltävä...sellainen "lakka takki". Ihan paras ystävä sateella :)

My life

Elämääni kuuluu yhtenä suurena osana eläimet, etenkin koirat.
Niitä on useampi meidän perheenjäsenenä ja jokaisella on oma erityinen tehtävänsä ja paikkansa.
Viikko siinä hurahtaa, jos otan jokaisen koiran esittelyn tänne erikseen ;)

Tässä kuitenkin kaksi elämäni rakkaudesta <3

Eikös kaikki suomenajokoirat makaa soffalla ja jokainen chihuahua tulee toimeen isojen koirien kanssa? Toivottavasti! :)

Mustasta puheenollen

Koska blogi on tuore... ei moni varmasti huomaa ulkoasun muutosta,
mutta tämä on askel vähemmän mustaan päivään :)

Musta on elämäni väri, se on vaan upea yksinkertaisuudessaan ja sehän sisältää kaikki värit :)
Mieleni ei kuitenkaan ole musta!

On säitä pidellyt....

Meillä alkoi saunaremppa, kauan sitä on odotettu!
On vähän kaksipiippuinen juttu, että onko se hyvään aikaan vai ei?
Mittari näyttää reippaasti päälle +30!!
Suihkuun pitää päästä kahdesti päivässä, mutta kun ei ole suihkua :D
Onneksi ulkona on lämmin, että voi äyskäröidä päällensä vettä, eikä aina tarvitse lähteä muualle suihkuttelemaan.

Helpotusta tilanteeseen toivottavasti tuo, meille eilen muuttanut kylpytynnyri! :)
Uskon että palju on parhaimmillaan, kun on viileä syksy ja ulkona kylmä, mutta pääsee lämpimään höyryävään paljuun...

Uskon että palju synnyttää myös hauskoja tarinoita, ystävien kanssa yhdessä vietettyjen iltojen myötä. Niitä odotellessa!

Ja tärkein lopuksi... muistakaa että lemmikeillänne on varjoa ja koko ajan raikasta vettä tarjolla!

Johtajan virvokkeet :)


Toivottavasti myös jokainen muistaa, että autoon ei sovi koiraa jättää näillä helteillä! (Ei minuutiksikaan!)
Jos ei ole ilmastoitua autoa, pitää huomioida että silloinkin koiralle voi tulla yhtä kuuma. Kylmällä vedellä kasteltu pyyhe koiran selkään, auttaa helpottamaan helteessä :)
Markkinoilla on myös erilaisia viilennys loimia!

Aina ei jaksa mustaa :)

Selkeä ajatus oli, miten tätä blogia tulisin rakentamaan....
mutta nyt taidetaan tuulettaa ja muutetaan musta blogi...öö... mustaksi :)

Kela ja muut tahot ovat tilastani niin eri mieltä, että lakimies hoitaa asioitani tästä lähtien, joten päätin ottaa nyt muutkin värit elämääni!

Kukapa tietää, mitä kaikkea vielä täältä löytääkään!
Huvittavaa tässä on, että olen tarkka yksityisyydestäni ja silti jaan tuntojani julkisesti.
Toivottavasti ihmiset löytää tänne ja se kannustaisi kirjoittamaan lisää :)