Vähiten kuitenkin odotan yllätyksiä läheisiltä.
On ikävä huomata että lähipiiristä löytyy liikaakin omaan napaan tuijottajia, niitä jotka hakee aina omaa etua.
Osa tekee sen tietoisesti, osa ei edes huomaa itsekkyyttään.
Onneksi on myös niitä jotka ovat aina valmiita ojentamaan auttavan kätensä ja ovat pyyteettömästi auttamassa ja kulkevat rinnalla tukien.
On myös jotenkin surullista huomata, että kaikki ystävät ei ole niitä jotka kulkevat pitkään rinnalla.
Joskus tiet vain johtavat eri suuntiin ja huomaamatta molemmat lähtevät eri poluille, vaikka samalla soratiellä on kauan patikoitu.
Sitten kun olet yksin metsätiellä ja kaipaat apuja, huomaatkin olevasi omillasi.
Toisaalta, yhtä yllättävää on kun metsästä tulee joku ottamaan kädestä kiinni, joku jota et osannut odottaa.
Uskon että niin makaa kuin petaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti